Voi elämä mitä hurskastelua taas Hesarissa.

Entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan rypäleaseiden kanssa voi käydä samoin kuin miinoille: vuosien väittelyn jälkeen aseiden myönnetään olevan korvattavissa.

"Korvaamisen vaikeus oli mukavuusargumentti, josta ei haluttu luopua", Tuomioja sanoo.

Milläs meinaat sitten korvata rypäleaseet kun miinojakaan ei saa laittaa? Helppohan se on joidenkin brittien luopua rypäleaseista. Se on hitto vie saarella sijaitseva ydinasevaltio! Ehkä miedänkin tulisi hankkia oma ydinasepelote.

Suomen uskottavuus ihmisoikeuksien ja maailmanrauhan puolustajana voisi kärsiä, jos oman maan sotilaallinen etu olisi Suomelle tärkeämpää kuin vastuu rypäleaseiden aiheuttamasta kärsimyksestä.

Tällaisia syytöksiä suomalaiset saivat kuulla, kun Suomi ei ollut vielä päättänyt liittyä Ottawan miinasopimukseen. Erkki Tuomioja ja Elisabeth Rehn kertovat, että erityisesti EU-maista kiistettiin - ja vieläkin kiistetään, mutta harvemmin - Suomen puhevalta aseidenriisunta- tai ihmisoikeuskysymyksissä, koska Suomi ei ole miinasopimuksessa mukana.

"Rypäleasesopimuksessa pitää olla mukana, koska Suomi haluaa olla inhimillinen ja välittävä valtio. Muuten joudumme taas selittelykierteeseen, kuten kävi miinojen kanssa", Rehn sanoo.

Ihan tässä tulee kyynel silmään. Ihmisoikeuksia ja maailmanrauhaa. Tuohan on kuin jostain missikisoista. Ehdottaisin että Rehn ja Tuomioja ottava Euroopassa liikkuessaan euroopan kartan mukaansa. Sellaisen jossa näkyy Venäjäkin. Sellaisen avulla voi helpommin katkaista selittelykierteen.

Suuret rypäleaseiden valmistaja- ja käyttäjämaat, kuten Venäjä ja Yhdysvallat, eivät ole mukana rajoittamassa rypäleaseita. Ne eivät ole myöskään kieltäneet jalkaväkimiinoja.

Niinpä

Silti kansainvälisillä sopimuksilla on painoarvoa. Ne ovat tärkeitä nimenomaan pienille maille, tutkija Hugo Brady Lontoossa toimivasta CER-tutkimuslaitoksesta sanoo. "Pienikin maa voi kasvaa moraaliseksi supervallaksi, jos se osallistuu aktiivisesti kansainvälisiin ihmisoikeusprosesseihin", hän uskoo.

Kun sotilaallinen supervalta ja moraalinen supervalta on vastakkain, niin kumpi voittaa? Onko kansalaisten moraalisäteily estänyt joskus maailmanhistoriassa ko. kansaa joutumasta kansanmurhanuhriksi? Olisiko esim. Israelin valtiota enää olemassa, jos he eivät oliskaan sotilaallisen supervallan Yhdysvaltojen liittolainen, vaan tukena ja turvana olisikin moraalinen supervalta Ruotsi?

Kyse on poliittisesta uskottavuudesta. Bradyn mukaan pienet maat voivat kerätä kansainvälistä arvostusta ja profiloitua vaikka rauhanrakentajana. Esimerkiksi Norja on onnistunut tässä, ja Itävalta pyrkii rakentamaan mainetta rypäleaseiden vastustajana. "Erityisesti nuorten silmissä maan moraalinen maine on tärkeää."

Minäkään en ole kuitenkaan ihan niin kyyninen, että en uskoisi olevan sellaisiakin nuoria, jotka erottavat jeesustelun maan todellisesta moraalista.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin aseohjelman johtaja Steve Goose arvioi, ettei Suomen jääminen rypäleasesopimuksen ulkopuolelle olisi yllätys, koska Suomi ei ole vielä mukana miinakiellossakaan. "Suomen maine ihmisoikeuksien puolustajana on siksi jo tahriutunut", hän sanoo.

Voi elämän käpy kun ihan tässä itkua alan pian tuhertamaan tahriutuneen maineen vuoksi.

Kansainvälisten järjestöjen mielestä on huolestuttavaa, että Suomi väittää rypäleaseidensa toimivan luotettavasti ja perustelee näin haluaan sallia itsetuhoutuvat rypäleaseet. "Suomi vähättelee näin ongelmia, joita rypäleaseet aiheuttavat", sanoo koordinaattori Thomas Nash rypäleaserajoitusta ajavasta Cluster Munition Coalition -verkostosta.

Nythän on vaan niin, että suomalaisten rypäleaseet eivät aiheutakaan ongelmia. Rauhan aikana niillä ammutaan vain suljetuilla ampuma-alueilla ja toisaalta sodan aikan tänne joka tapauksessa sataisi erään kieltosopimukseen liittymättömän maan rypäleitä pilmin pimein. Eikä sen maan rypälepommeissa varmasti ole paljoa huolta otettu itsetuhomekanismien toimivuudesta.

Rypäleasekiellon etenemisen vauhti yllätti Suomen kansalaisjärjestöt ja poliitikot. Järjestöt ovat myös varovaisia. Ne oppivat miinakeskustelusta, että aseista on Suomessa vaikea keskustella: maanpuolustus on lähes pyhä asia.

Miten niin vaikea keskustella? Näistähän vaahtoaa tiedostusvälineet ja internetin keskustelupalstat vähä väliä. Vai onko keskustelu ärjestöjen mielestä siksi vaikeaa, että rauhanärjestöjen argumentit eivät aina oikein tahdo upota koviin suomalaiskalloihin?

Hiljaista on myös eduskunnassa. Poliitikot eivät uskalla tai halua kyseenalaistaa puolustuspoliittisia päätöksiä, koska kritisoijat leimataan helposti isänmaan turvallisuuden vaarantajiksi.

No kyllähän sitä väkisinkin alkaa miettimään, että mikä tai kuka kaikenmaailman jaakkolaaksojen ajatuksen takana on.