Opettaja-lehden pääkirjoituksessa 16.11.2010 Hannu Laaksola esittää, että jokaisen koulun tulisi olla monikulttuurinen, riippumatta siitä onko koulussa maahanmuuttajia vai ei.

Parasta tuossa Opettaja-lehden kirjoituksessa on, kun ensin syyllistetään maahanmuuttokriitikoita maahanmuuttajien niputtamisesta:

Esimerkiksi työperäinen maahanmuutto ja turvapaikanhakijat sekoitetaan helposti, ja siirtolaiset, paluumuuttajat ja pakolaiset niputetaan yhteen.

Sitten heti perään itse niputetaan:

Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta.

Kirjoituksessa maahanmuutto nähdään jälleen kerran luonnonvoimana, jonka määrälle ja laadulle ei voida mitään vaan ainoat parametrit joita voidaan säätää liittyvät tulijoiden kotouttamiseen ja kantaväestön sopeutumiseen.

Samassa lehdessä aiheesta jatkaa Anna-Leena Riitaoja, jonka mukaan 

Nyt ajatellaan, että kaikille tarjotaan neutraalia ja tasa-arvoista opetusta. Mutta siinä on aina sisäänrakennettuna tietynlainen suomalaisuus ja tietyt arvot. Niitä sitten syötetään kaikille, oppilaan taustasta riippumatta.

Tuota tuota, viimeksi kun tarkistin, niin nyt kyllä edelleen ollaan maassa nimeltä Suomi. Jos koulun yhtenä tehtävänä on kasvattaa lapset - myös maahanmuuttajien lapset - pärjäämään suomalaisessa yhteiskunnassa, niin ajattelisi että niille nimenomaan tulee silloin "syöttää" suomalaisuutta ja suomalaisia arvoja?

Artikkelin loppuosa alkaakin mennä niin hienoksi puppulausegeneraattoritekstiksi, että siitä on enää vaikea löytä mitään järkevää kommentoitavaa. Kuten nyt esimerkiksi tämäkin:

Kun lähtökohtana on tietty suomalaisuus ja siihen perustuvat toimintatavat, osa oppilaista jää monissa tilanteissa ulkopuolelle. Yhdenmukaisuuden sijaan pitäisi ajatella, että koulu on aina monien taustojen kohtaamispaikka, ja ammentaa siitä arkeen, jossa moninaisuus on lähtökohta eikä poikkeus.

Mitä ihmettä tuokin nyt sitten käytännössä tarkoittaisi? Miten koulujen arki toimii, jos moninaisuus on lähtökohta eikä poikkeus?

Miten isommassa mittakaavassa toimii yhteiskunta jossa moninaisuus on lähtökohta eikä poikkeus?

Lisäys 19.11.2010

Tarkennetaan nyt vielä tuota kysymystä moninaisuuden toimimisesta. Eikö esimerkiksi koulussa kuulu olla samat säännöt kaikille? Mielestäni toimivassa yhteisössä yksilön tulee voida luottaa siihen, että muut yhteisön jäsenet jakavat edes suunnilleen saman arvomaailman ja säännöstön. Todellisessa maailmassa näin ei tietenkään aina ole, mutta onko tilannetta pakko "eheroon taharoon" vääntää huonompaan suuntaan?