Aiemmista tapahtumista johtuen oli ahdistukseni kasvanut jo suunnattomaksi. Houkutus periaatteista luopumiseen ja pikkurillin antamiseen pirulle kasvoi entisestään, kun kämppikseni teki sopimuksen pari päivää sitten. Niinpä sitten eilen illalla luin sopimuksen ehdot vielä kerran, ja päätin antautua houkutukselle.

Tänään aamupäivällä klo 09:55 olin sitten avaamassa ovea itse paikkaan, jossa sopimuksen sai tehdä. Yllättäen toimisto olikin rakennuksen ylimmässä kerroksessa, eikä alimmassa kellarikerroksessa pannuhuoneen vieressä, kuten olin kuvitellut. Toimistossa minut ohjattiin ystävällisesti huoneeseen jossa sopimus tultaisiin tekemään ja tarjottiin kahvia. Ensimmäisen kahvisiemaisun jälkeisistä tapahtumista en muistakaan juuri mitään. Seuraava muistikuva minulla on siitä, että istun satakakkosessa matkalla Otaniemeen. Repustani löysin kopion sopimuksesta jolla olin antanut koko käteni pirulle, syönyt kaikki aiemmin antamani pyhät lupaukset ja lupautunut vieläpä uhraamaan 18 €/kk. Allekirjoitukseni oli ihmeellisesti levinnyt. Olinkohan kirjoittanut sen verelläni? No, sopimus oli kuitenkin tehty ja hyvä niin. Eipähän enää tarvitse lähteä Otaniemeen tekemään jokaista asiaa johonka tarvitsee verkkoyhteyttä.

Aurinkoista kevättä kaikille teille ja meille jotka seuraavat tätä HOAS-Jippii!-Sonera - kolmiodraamaa aitiopaikalta.