Vihdoin ehdin lukea Dan Brownin Kadonnut symboli -kirjan. Siinähän sitä mentiin taas kirjailijan hyväksi toteamalla kaavalla 435 sivua. Ihan mukaansatempaava kirja.

Parista aiemmasta kirjasta tutut Vatikaani- ja taidehistoriajutut upposivat itseeni helpommin, kun aihepiiriä tuntematta mahdolliset asiavirheet eivät haitanneet lukunautintoa. Kadonneessa symbolissa käsiteltiin paikoin noetiikaksi nimettyä "uutta tiedettä" joka oli niin ilmiselvää huuhaata, että se jo suorastaan häiritsi. Pitäisi vissiin vaan osata pitää aivonsa 0-asennossa kun näitä lukee.

Lopun suuri salaisuuden paljastus oli lievä pettymys. Kun ensin melkein 400 sivua kohotetaan odotuksia ja mennään tällä noetiikka-huuhaalla jo valmiiksi reippaasti fantasian puolelle, jää lopetuksesta vähän sellainen fiilis, että tämäkö se nyt sitten oli? Kannattiko tämän tiedon salaamiseksi nähdä kaikki se vaiva?

Omassa listassani Enkelit ja demonit on edelleen Dan Brownin paras kirja.