2015-10-07-2664.jpg

Revontulia moni ei näe koskaan ja niitä pidetään harvinaisena ilmiönä. Etelä-Suomessa eteläistä sijaintia suurempi ongelma revontulikuvauksessa on valosaaste, mutta kun mennään isojen kaupunkien ulkopuolelle ja maakuntien Suomeen, voi revontulia nähdä, ainakin himmeänä, hyvinkin monena iltana. Tässä alla on muutama vinkki revontulikuvaukseen. Ohjeissa on oletettu, että tiedät jo aika paljon valokuvauksesta ja tunnet kamerasi, mutta revontulien kuvaaminen on vieraampaa. Sinulla on myös kameraa varten jalusta. Käsivaralta revontulikuvaus ei onnistu.

Revontulikuvauksessa, kuten muussakin kuvauksessa pelataan lähinnä kolmella muuttujalla.

  1. Objektiivin valovoima (aukko, eli f-arvo)
  2. Valotusaika
  3. Herkkyys (ISO-arvo)

ja kahdella kiinteällä suureella

  1. Objektiivin avautumiskulma (polttoväli)
  2. Tarkennus

Käydään läpi ensin nuo kiinteät. Mitä voimakkaampi revontulinäytös on, sitä laajempaa kuvakulmaa tarvitaan. Perusobjektiivin 18 millillä pääsee toki alkuun, mutta itse pidän enemmän esim 14 mm objektiivista, joka tämäkin käy joskus ahtaaksi. Mutta tämä on sitten jo aika paljon kukkarostakin kiinni. Rahalla saa hyvää lasia, mutta 1000 € objektiivi ei todellakaan ole välttämättömyys revontulikuvauksessa.

Tarkentaminen on revontulikuvauksessa samalla helppoa ja vaikeaa. Tarkennuspiste on helppo valita, eli tarkennetaan äärettömään. Vaikeus alkaa sitten siinä, kun pitäisi saada objektiivi sinne äärettömään, jos objektiivissa ei ole tarkennusrengasta jossa on äärettömän paikka merkitty. (ja joissain objektiiveissa ääretön ei silti ole siellä minne se on merkitty). Automaattitarkenteisessa objektiivissa voi kokeilla, josko automaattitarkennus suostuisi pimeässä toimimaan sen verran, että tarkennuksen saisi otettua esimerkiksi kauempana olevaan valopisteeseen (maston lentoestevalot, kaukainen katuvalo tms). Jos tarkennus saadaan onnistumaan, laitetaan objektiivi sen jälkeen manuaalitarkennusasentoon ja pyritään välttämään tarkennusrenkaan liikkumista.

Manuaalitarkennuksen voi tehdä samalla periaatteella. Etsimen kautta se ei oikein onnistu, vaan kannattaa laittaa kamera näyttämään kuvaa takanäytöltä ja zoomata se (digitaalisesti!) johonkin valopisteeseen. Sitten vaan pyöritellään tarkennusrengasta, kunnes valopiste näyttää mahdollisimman tarkalta.

Objektiivin aukko on revontulikuvauksessa aika helppo valita. Valitaan pienin mahdollinen aukkoarvo. Tähän on toki poikkeus: Monet objektiivit piirtävät tarkimmine hieman himmennettynä. Esim jokin f2.8 objektiivi saattaa tehdä nätimpää jälkeä arvolla f4. Tätä voi kokeilla ainakin kirkkaimpien näytösten aikana, joissa on varaa tinkiä maksimaalisesta valovoimasta. Huom! Jos vaihdat aukkoa, tarkista sen jälkeen myös tarkennus kohdalleen.

Valotusaika ja herkkyys kulkevat käsi kädessä ja niitä säädetään käsin. Kameran automatiikat eivät oikein tahdo revontulikuvauksesta selvitä.

Mitä suurempi herkkyys, sitä lyhyempää valotusaikaa voi käyttää. Uudemmissa järjestelmäkameroissa ISO-arvojen maksimit ovat tuhansissa, jopa yli kymmenen tuhatta. Ihan tappiin ei ISO:a kannata kuitenkaan laittaa, koska samalla kohina kasvaa. Mitä pienemmällä ISO-arvolla pystyy kuvaamaan, sitä parempi. Omalle kameralle sopiva suurin  ISO-arvo kannattaa haarukoida jo etukäteen, niin sen kanssa ei tarvitse enää arpoa sitten kun taivaalla on vuosisadan revontulimyrsky. Peruskameroilla sopiva väli löytynee jostain 800-2000 ISO-arvojen väliltä. Riippuen kameran iästä ja hinnastai. Pidempi valotusaika lisää kennolle tulevaa valoa ja saa revontulet näyttämään kirkkaalta. Pitkällä valotusajalla pystyy taivaalta poimimaan himmeänkin revontulikaaren ihan näyttävän näköiseksi kuvaksi, mutta nopealiikkeisissä revontulissa revontulien muodot menevät helposti mössöksi. Harjoittelemalla ja kokeilemalla löytää omalle kuvauskalustolle sopivat arvot, mutta jotta ei aivan nollasta tarvitsisi aloittaa, tässä muutamia arvoja joita itse käytän erilaisissa tilanteissa. Nämä arvot on kokeiltu Canon 70D, Samyang 14mm f2.8 yhdistelmällä.

  • Himmeät revontulet, erottuvat vain vaivoin paljaalla silmällä, esim rauhallinen kaari tai vyö 
    ISO 1600, valotusaika 10s tai ISO800 valotusaika 20s
  • Revontulivöitä tai säteitä, jotka erottuvat selvästi paljaalla silmällä, mutta liikkuvat rauhallisesti
    ISO 1600, valotusaika 4s tai 6s
  • Kirkkaat revontulet, jotka liikkuvat ja muuttavat muotoaan nopeasti 
    ISO2400, valotusaika 2s tai ISO3200, valotusaika 1,5s

Kokeilemalla se sitten selviää, mitkä ovat sopivimmat arvot omalla kalustolla kuhunkin tilanteeseen. Ehkä vaikeimmat kuvattavat ovat nopealiikkeiset revontulet, jotka eivät kuitenkaan ole kovin kirkkaat tai valosaasteen vuoksi erottuvat huonosti taivaalta. 

Kuvatessa on syytä käyttää joko kaukolaukaisijaa tai kameran viivelaukaisua. Laukaisupainikkeen painaminen tärähdyttää kameraa, vaikka sen tekisi kuinka varovasti.

Alla vielä pieni revontulikuvaajan lisävarustelista, jotka on syytä ottaa mukaan.

  • Otsalamppu. Säätöjä ja muuta on mukavampi tehdä, kun ei tarvitse pitää valonlähdettä kädessä. Nostaa myös turvallisuustasoa siirryttäessä kuvauspaikalle ja takaisin
  • Linssinpuhdistusvälineet, puhalluspumppu tai mikrokuituliina. Jos linssi on kylmällä ilmalla ylös kohti taivasta, siihen tiivistyy nopeasti kosteutta, joka pakkasella myös jäätyy nopeasti. Vielä talveakin pahempi tilanne on revontulien kuvaaminen loppukesällä. Jos kuvauspaikalla syntyy usvaa, joutuu linssiä pahimmillaan puhdistamaan joka kuvan jälkeen. 
  • Vara-akku. Etenkin kylmällä säällä kuvatessa akku hyytyy nopeasti.
  • Tiivis kameralaukku tai muu tiivis kassi. Revontulia kuvatessa ulkona tuppaa olla kylmempää kuin sisällä. Tällöin kamera jäähtyy ja jos sen tuo ulkoa suoraan sisälle, sisäilmassa oleva kosteus tiivistyy kameran pinnalle ja pahimmassa tapauksessa myös kameran sisällä oleville kylmille pinnoille. Tämän voi välttää, laittamalla kameran kameralaukkuun jo ulkona. Laukkua ei saa sisällä avata, ennen kuin kamera on lämmennyt. Varminta on revontulikuvauksen jälkeen mennä suoraan nukkumaan ja siirtää kuvat koneelle vasta seuravana päivänä.

Sitten kun nämä perusasiat alkavat olla hallussa, voi alkaa miettiä mitä muuta revontulikuviin voisi saada mukaan revontulien kaveriksi. Miltä esimerkiksi oma kotitalo näyttäisi revontulien alla? 

Inspiraatiota luovaan revontulikuvaukseen voi katsella esimerkiksi Ursan Taivaanvahdista. Taivaanvahdin kuvat kun klikkaa isommaksi, siellä on linkki kuvan EXIF-tietoihin, joista voi katsoa millaisilla arvoilla ko. kuva on otettu. Ottamiani revontulikuvia löytyy Taivaanvahdin lisäksi Flickristä