Oulun seurakuntien Rauhan Tervehdys -lehdessä ollut pakina jossa rinnastettiin lestadiolaiset citykaneihin oli liikaa lehden hallitukselle joka päätti lopettaa koko pakinapalsta. Teksti löytyy vielä tätä kirjoittaessa lehden pdf-versiosta, mutta koska suurena vaarana on että se katoaa netistä ennemmin tai myöhemmin, niin kopioin sen tähän kokonaisuudessaan jotta jokainen voi sen itse lukea ja arvioida oliko tuo nyt lopulta niin kauheaa tekstiä.

Rauhan tervehdys 22.01.2009 sivu 20:

Lapsi - avain taivaaseen

Lapsi on Jumalan lahja. Lapsissa on tulevaisuus. Taivasten valtakuntaankin pääsevät Jeesuksen sanoin vain lapsen kaltaiset olennot. Koska me kaikki kasvamme aikuisiksi ennen pitkää, voitaneen olettaa, että autuaita ovat myös lasten vanhemmat. Ja sitä autuaampi on sielu, mitä enemmän sinappikoneita on maailmaan tuottanut.

Elämä ja kiusausten täyttämä taivallus kohti taivasten valtakuntaa ei jatku ilman lapsia – eikä ilman niiden tekemistä. Maailma siis pyörii (aviollisen) seksin ympärillä.

Joissakin Ihmisoikeusliiton paheksumissa piireissä taivaanportit avaava asia on vanhempien laadullinen tapaaminen (vaikkapa joka lauantaisen saunan jälkeen) ja lahjalapsien pyöräyttäminen maailmaan niin kauan kuin hedelmällistä aikaa riittää. Taivaspaikan tavoittelu tuntuu naisparkojen sisuskaluissa niin paljon, että niiden toiminta hiipuu ennen aikojaan. Ihminen kun ei ole kone, joka selviää rasvauksella ja varaosilla.

Mutta kunnianhimoinen ihminen kyllä on. Se näkyy jo siitä, että tällaisia citykanien lailla kasvavia perheitä on. Taivaspaikkaa kannattaa tavoitella vaikka henkensä uhalla. Ja onhan se kyllä melkoinen suoritus, kun kahdenkymmenen jälkeläisen lauman sijaan useimmat ihmiset tuntuvat repeävän palasiksi jo keskimääräisissä kahden lapsen talouksissa.

Lehtien palstoilta saa lukea tämän tästä kuinka nuutuneiden äitien ja isien pitäisi antaa toisilleen laatuaikaa ja keskittyä kahdenkeskisen suhteen ylläpitoon työn, kodin, lasten hoitamisen ja talonrakennuksen lisäksi. Sitä aviollista kohtaamistakin on liian vähän, kun ruuhkavuosiaan viettävät ihmisparat eivät jaksa edes toteuttaa maantäyttökäskyä arjen pyörityksen keskellä.

Turhaa valitusta. Onhan niitä lapsia tehty ennenkin, vaikka on samalla kuokittu peltoa, kärsitty puutetta ja nälkää. Torpissa asuttaessa ja pettua syödessä laadullinen kohtaaminen on saattanut olla noiden elämän kovettamien sielujen ainoa ilo, jopa arjen pyhittävä tuokio. Silloin lapsilla on tavoiteltu paitsi taivaspaikkoja myös lisätyövoimaa pelloille.

Vanhaa fraasia mukaillen: ihmispolot, yhtykää! Maa ei kärsi tulevinakaan vuosikymmeninä työvoimapulasta, jos kotitaloudet keskittyvät maantäyttämiseen.

Rauhan Tervehdys tarttuu haasteeseen ja heittää ensimmäisen kiven. Jos se osuu ja tekee kipeää, se on tarkoituskin.