Täytyy sanoa, että Timo Soini on todellinen pelimies. Asettumalla itse ehdolle, saadaan PS:n äänet keskitettyä niin ettei käy köpelösti vaaliliitossa kristillisten kanssa. Toisaalta ehdokaslistalle mukaanotetuilla kakkoskaartin (tai pikemminkin kolmoskaartin) maahanmuuttokriitikoilla saadaan mukavasti hajaääniä myös "halla-aholaisilta". 

Soinin mukaan Halla-aho pudotettiin listalta pois, koska hänen kannattajansa olivat aloittaneet valitsijayhdistyksen perustamisen. Soini väitti sitä Perussuomalaisten painostamiseksi, vaikka kyseessä oli vain ns. plan-B siltä varalta että Halla-aho ei PS:n listalle pääsee. 

Todellinen syy Halla-ahon hylkäämiselle oli Timo Soinin oma ehdokkuus. Soini halusi itse ykköskärjeksi vaaleihin, ja siinä kuviossa hän näki Halla-ahon enemmän riskinä kuin mahdollisuutena. Ensinnäkin olisi ollut noloa, jos olis käynyt niin, että Halla-aho olisi saanut enemmän ääniä kuin Soini (tosin aika epätodennäköistä). Toisaalta perussuomalaisten äänien jakautuminen kahdelle kärjelle olisi saattanut aiheuttaa sen, että vaaliliitossa ainoastaan kristillisten ehdokas olisi mennyt läpi. 

Pitää muistaa myös, että jo pelkästään Halla-ahon menestyminen kunnallisvaaleissa aiheutti melkoisen mediamylläkän. Muhammedin pilkasta syytetyn rotutohtorin valinta europarlamenttiin olisi saattanut tehdä mediahuomiosta kansainvälisen. On mahdollista että Soinia on tästä johtuen painostettu varsin korkeilta tahoilta. Valtionjohto ei varmaankaan halua suomen lähetystöjen joutuvan terrori-iskujen kohteeksi sen vuoksi että joku eiralainen netti-kirjoittaja on testannut sananvapauden rajoja.

Joka tapauksessa Timo Soini on pelaamassa tässä itseään voittajaksi. Puolueen kannatus tullee jonkin verran laskemaan, mutta ainakaan Soinin ei tarvitse pelätä "halla-aholaisten" kaapaavan valtaa puolueessa. Hommaforumilla kaavaillaankin jo kiivaasti oman puolueen pystyttämistä. Näitä uusia mikropuolueita syntyy aina silloin tällöin ja yleensä ne vaipuvat unholaan yhtä nopeasti kuin ovat syntyneetkin. 

Niin että on se Soini aika kettu, kun yhdellä peliliikkeellä pelaa itselleen mahdollisuuden hypähtää poliittisella uralla eteen päin ja samalla pelaa mahdolliset kilpailevat voimat puolueesta ulos.